Toimii. Tai sitten ei.

Argentiina on kyllä siitä mielenkiintoinen maa, ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Eilen meillä oli sähkökatkos koko korttelissa (ja kolmessa muussa), oli aika veikeän näköistä, kun kaikki paikat olivat aivan pimeänä. Naapurikioski jatkoi toimintaansa kynttilän ja taskulampun avulla.Kävin alakerran ovimieheltä kysymässä että mitä täällä tapahtuu. Hän vastasi vain, että sähköyhtiön puolella on vika ja sähköt tulee ehkä parin tunnin päästä. Sähköt olivat poissa muutaman tunnin, jonka jälkeen ne palasivat hetkeksi, kunnes taas menivät pois..

Tänään Sinin kaverin Marikan piti lähteä bussilla Chileen. Hän osti eilen liput, mutta bussit olivatkin päättäneet lakkoilla, joten ei hän päässytkään tänään lähtemään. Tämä on siis ihan normaalia täällä. Ei muuta kuin yksi yö lisää hostellissa ja huomenna uusi yritys. Julkinen liikenne on kaiken kaikkiaan aika arvoitus, milloin se toimii ja milloin ei. Lakkoja voi tulla milloin tahansa mihin tahansa.

Dollareiden hankkimisen ongelmista en edes ala selittämään. Se on aivan järkyttävän vaikeaa täällä ja maan talous todennäköisesti räjähtääkin tänä vuonna tai ensi vuoden alussa. Odotettavissa ehkä samanlaista superinflaatiota kuin 2000-luvun alussa tai sitten jotain aivan muuta.. Toivotaan, ettei se tule vielä sinä aikana, kun me olemme täällä.

Tänään huomasimme koulussa, että on alkanut syyslukukausi. Tammi- ja helmikuussa oli paikallisilla kesäloma, joten saimme olla hyvinkin keskenämme koulussa. Tammikuussa edes kioskit eivät olleet koululla auki. Viime viikolla alkoi paikallisilla koulu ja tänään halusimme mennä kahdeksannen kerroksen Starbucksiin kahville puolen tunnin tauollamme. Ensin jonotimme hyvän tovin hissiin, sillä aula oli aivan täynnä oppilaita ja kaikki vain tunkivat siihen hissiin, mikä sattui tulemaan. Hissejä on siinä kohtaa n. 8 kpl. No viimein saimme rynnittyä itsemme hissin kyytiin ja kohti Starbucksia. Ylös päästyämme huomasimme, että sinne oli aivan tolkuton jono. Eipä siinä auttanut muuta kuin jäädä jonottamaan, sillä halusimme kahvimme ja frappucinomme (paras Starbucks-nimeni on muuten ollut Menny). Ennen pystyimme suoraan kävelemään kassalle ja siinä vielä arpomaan, että mitähän sitä tänään ottaisi. Ei enää. Nyt alkoi sota. Tähän yhden kahvin hakemiseen meiltä meni n. 45 minuuttia. Onneksi opettajakin tuli aamulla vartin myöhässä kouluun ja kysyi meiltä, että mihinkä aikaan hänen täällä olisikaan pitänyt olla :D Koulussa on n. 10 000 opiskelijaa koko ajan. Aamupäivällä on 10 000, iltapäivällä on 10 000 ja illalla on 10 000. Paikalliset käyvät aika usein iltakoulua, jolloin he ovat päivät töissä ja illat koulussa klo 19-23. Verrattuna esim. HAAGA-HELIAan, missä on viidellä eri kampuksella yhteensä se 10 500 opiskelijaa, jakautuneena päivä- ja iltatunneille. Mietipä sitä.

Viikonloppuna meillä oli Sinin synttärigrillibileet. Varasimme talomme katolla olevan terassin, missä on parilla eli iso grilli. Naapurimme Charlie grillasi ja me nautimme. Tapana on taputtaa grillaajalle, kun hän tuo pöytään ensimmäiset liha-annokset. Kaikki taputtivatkin kovasti, sillä ruoka oli todella hyvää. Grillaaja ei myöskään yleensä itse syö ollenkaan. Hän vain grillaa kaiken valmiiksi ja tarjoilee ruuan muille. Grillin hiiliä täytyy alkaa valmistelemaan 2-3h ennen ruoan valmistumista, eli siinä on aikamoinen homma. Paikallisille on kunnia-asia, kun saa olla grillimestarina. Grillijuhlia ja itse grillaamista sanotaan täällä asadoksi.

Asado. Nam!

Mauro ja naapurimme Charlie, grillimestari.

Charlie ja chorizot. Aivan helkutin hyvää makkaraa!

Koko synttäripoppoo ja synttärihatut. Edustettuina Suomi, Ruotsi ja Argentiina. Niin ja Savo.

Meidän katolla oleva uima-allas yö-perspektiivistä.

Olihan meillä tietenkin myös kakku. Tai oikeastaan kaksi kakkua.. Sinin synttärit olivat sunnuntaina, joten kyllähän silloinkin piti kakkua syödä! Lauantaina asadon jälkiruokana oli perinteinen argentiinalainen marenkikakku, missä on sisällä dulce de lecheä. Se maistuu hyvin pitkälti kinuskille ja paikalliset laittavat sitä aivan joka ruokaan, oikeasti, j-o-k-a ruokaan! Leipää dulce de lechellä, munkkeja dipattuna dulce de lecheen, super dulce de leche-jäätelöä, dulce de leche- empanada (mikä on normaalisti lihapasteija?!), dulce de lecheä dulce de lechellä.. Argentiinalaiset ovat hulluna siihen. Sunnuntaina oli juustokakun vuoro. Se oli hieman totuttua makeampi, mutta erittäin hyvä sekin. Hyvä viikonloppu siis ruuan puolesta!

Marenki-dulce de leche-kakun jäännökset.

Sunnuntain juustokakkutuokio.

Viikonlopun paras huumori irtosi kuitenkin siitä, kun syötimme Charlielle ja Maurolle salmiakkia! Voi hyvänen aika miten he järkyttyivät. He luulivat, että pilailemme ja kun itsekin söimme salmiakkia he olivat aivan, että "Älkää syökö sitä hullut!" :D Charlielle tuli hieman vedetkin silmään. Annoimme heille SuperSalmiakkia ja Turkinpippureita. Kummallista kyllä, he suostuivat maistamaan molempia vaikka se oli niin pahaa. Charlie puraisi Turkinpippuria ja oli lähes hätää kärsimässä ja halusi juotavaa. Kia oli kiltti ja tarjosi Coca-Colaa, mikä vain pahentaa pippurin suolaisuutta! Hah. Nyt odottelemme Charlien kostoa, mikä on kuulemma suloinen.. Jaiks.

Ei ollut salmiakki hyvää o.O

Huomenna menemme luokan kanssa yritysvierailulle CAMCOon, missä on sauna! Hiphei!

xoxo,
Emmi.