tiistai 27. maaliskuuta 2012

Täällä mie oon vieläki!


Aika menee kyllä kuin siivillä. En voi uskoa, että olen jo yli puolen välin tätä vaihtoa. Pikku hiljaa alkaa tulla paniikki, että kohta joutuu lähtemään kotiin. Vaikka siellä odottaakin monta monta rakasta ystävää ja läheistä, tuntuu täältä lähteminen silti pahalta. Olen tutustunut äärimmäisen ihaniin ihmisiin, joita tuskin koskaan tulen enää tapaamaan. Se on myöskin estänyt hieman kiintymästä ja tutustumasta paikallisiin liikaa. Ei halua, että tulee ikävä. Mutta sitä ei pidä ajatella vielä liikaa.

Viime viikon aikana on taas tapahtunut paljon kaikkea kivaa. Perjantaina olimme koulun järjestämällä yritysvierailulla CAMCOssa, mikä on argentiinalaistunut suomalainen paperiyritys. Vierailu oli aivan mahtava! Ensin oli pieni yritysesittely, mutta sitten pääsimme kunnon suomalaiseen saunaan ja altaaseen uimaan! Jes! Sauna tuntui niin hyvältä! Tarjolla oli tietenkin myös vähän asadoa. Saimme choripanit eli paikallista makkaraa leivän välissä ja samaa settiä lihan kanssa. Eikä Suomessa yritysvierailuilla tarjota yleensä alkoholia, mutta täällä oli olutta ja viiniä. Mikäs sen parempi, kun kyseessä oli vielä perjantai-ilta :)

Pojat saunoo ja tytöt syö.


















Matkalla kaunis meri. Ei ihan heti tekisi mieli mennä tuonne uimaan.

Slummihökkeleitä





























Lauantaina juhlimme Saint Patrick's Dayta, mikä on täällä iso juhla. Argentiinassa on ilmeisesti joku maailman neljänneksi suurin irlantilaisten yhteisö, joten juhlatkin olivat sen mukaiset. Ensin oli paraati (minkä missasimme, koska olemme oppineet argentiinalaiseen tyyliin myöhästymään joka paikasta), jonka jälkeen oli Plaza San Martinilla juhlat. Ne eivät olleet kummoiset, joten lähdimme Reconquista-kadulle, missä on paljon irlantilaisia pubeja ja kadut oli suljettu liikenteeltä juhlia varten. Hommasimme hieman vihreää vaatetta ja saimme ihanat kasvomaalaukset 2 eurolla. Juhlijoita oli kadulla arvioilta 50 000, joten väkeä riitti. Asianmukaisesti nautimme hieman olutta ja tutustuimme taas uusiin ihmisiin. Kaduilla oli vaikka minkälaista juhlaa ja juhlijaa, ja valitettavasti erään kaverimme kamera varastettiin juhlahumussa. Hänellä oli käsi poissa laukulta parin sekunnin ajan ja joku oli ehtinyt kameran napata siinä välissä. Täällä siis joutuu koko ajan pitämään laukkua ja reppua edessä sekä kättä laukun päällä, ettei sieltä mitään lähtisi.

Pyhän Patrikin juhlanaama

Juhlakansaa Reconquista-kadulla
















































Sunnuntaina lähdimme Sinin, Kian, Charlien ja Mauron kanssa viettämään maatilapäivää. Mauro tunsi tilan omistajat, joten saimme pienen alennuksenkin päivästä. Lähdimme aamulla Charlien autolla noin 100km päähän Buenos Airesin kaupungista paikkaan nimeltä Mercedes. Tila oli aivan ihana, siellä oli iso päärakennus, hevosia, lampaita, kanoja, vuohia, uima-allas, lentopallokenttä ja paljon leikkipaikkoja lapsille (sekä meille lapsenmielisille).

Kyytiä odotellessa kotitalon edessä.

























Kilipukki vai mikä lie
























Lampaita ja kippurapää


























Päivä alkoi hyvällä aamiaisella, tai se varmasti olisi ollut hyvä, jos olisimme olleet ajoissa.. Ajelimme hevoskärryillä ja tytöt kävivät myös pienen ratsastuslenkin. Minunkin oli tarkoitus, mutta en sitten enää ehtinytkään, kun oli niin paljon muutakin tekemistä. Pojat eivät oikein osanneet ohjastaa hevoskärryjä, joten minä sainkin tehdä sen. Se oli melkoisen hauskaa, sillä kärryt eivät mene kovinkaan tasaisesti ja tukevasti.

Charlie yrittää ohjastaa, mutta ei siitä tullut sitten mitään





Sunnuntai oli todella kuuma päivä, joten puljasimme uima-altaassa suurimman osan ajasta. Siellä oli muutama traktorinrengas, millä sai leikkiä, joten hauskaa riitti! Pojat tietenkin kiusasivat meitä koko ajan ja kaatoivat renkaan.. Mutta ei valittamista, ihana Argentiinan helle ja mukavan viileä allas :)

Charlie hyökkää

Ei me tytöt saatu olla renkaalla ollenkaan
































Uimisen jälkeen söimme todella hyvää lounasta, mikä oli tietenkin grillattua lihaa. Maistoin lehmän kieltä, mistä tykkäsin todella kovasti, mutta munuainen ja joku toinen sisäelin eivät olleet miun makuun. Lounaan ohessa esiintyi paikallinen folklore-bändi, mikä on hyvin tyypillistä argentiinalaista musiikkia. Innoistuipa siellä muutama henkilö jopa tanssimaankin. Päivän aikana pelasimme myös ilmakiekkoa ja pingistä, kiipeilimme leikkitelineessä ja polskimme altaassa hieman lisää.

Asianmukaiset letit ja huivi landepäivälle


Mami antaa vauhtia pikku Carlitolle. 

Campo La Mariana 

Äiti ja vauva ^_^


Ihanan rentouttavan maatilapäivän jälkeen kävimme kotimatkalla vielä La Lujanissa. Se on pienempi kylä Buenos Airesin kupeessa, missä oli aivan UPEA kirkko! Se on toiseksi hienoin mitä olen koskaan nähnyt (hienoin on Barcelonan Sagrada Familia). Kävelimme hieman Lujanissa ja oli kyllä todella mukava nähdä muutakin kuin tämä suurkaupungin syke.


Upea La Basílica de Nuestra Señora de Luján.


























Pääsimme turvallisesti takaisin Buenos Airesiin, vaikka näimmekin matkalla Ninjoja. Ninjat ovat huonoa kansaa, jotka ryöstävät ihmisiä ja tekevät pahojaan. Paikalliset osaava tunnistaa heidät helposti, mutta me emme tietenkään näe sitä niin selkeästi. Charlie kyllä näytti ja selitti meille, miten Ninjat pukeutuvat ja miltä he näyttävät, jotta osaamme vähän varoa, jos sellaisia näemme. Kävimme mielettömän kivan päivän jälkeen vielä syömässä tapaksia ja kun lähdimme sieltä kävelemään autolle, me tytöt emme edes tajunneet, että Ninjat lähtivät peräämme. Kadun toisella puolella käveli toinen ja meidän puolella toinen. Toinen heistä alkoi taputtaa, mikä on kuulemma heidän viestintäkeinonsa. He siis aikoivat ryöstää meidät. Minä ja Sini kävelimme hieman edellä muista, joten Ninjat ehkä luulivat, että olimme kahdestaan. Onneksi Charlie ja Mauro tajusivat tilanteen ja sanoivat, että lähtekää kävelemään takaisinpäin Mauron kanssa, kun Charlie kävi hakemassa auton. Meille ei siis käynyt kuinkaan, emmekä me väsyneenä ja turisteina edes tajunneet, että siinä oli läheltä-piti ryöstö. Oli siis opettavainen päivä!

Ninjan lisäksi toinen uusi sana minkä opimme oli chispa. Jollain henkilöllä voi olla chispaa. Se tarkoittaa sitä, että henkilö on nokkela ja hänellä on nopea vastaus vitseihin, hän on ehkä sarkastinen ja ironinen. Sitä on hankala selittää, mutta ehkä te tajuatte mitä tarkoitan. Minä voin esimerkiksi sanoa, että Essillä on chispaa, koska meillä on niin samanlainen typerä huumorintaju ja pystymme kommentoimaan toistemme vitseihin nopeasti ja napakasti. Sitten on nämä paikalliset sanat rahoille. Yksi raha on mango, eli voisi sanoa, että minulla on viisi mangoa. 10 rahaa on diego, 100 on gamba ja 1000 luka.

Nyt lähden vielä viimeiseksi päiväksi kouluun ennen loman alkua. Huomenna lähdemme Rio de Janeiroon 8 päiväksi, toivotaan että säätiedotuksessa luvatut ukkosmyrskyt eivät pidä paikkaansa!

Xoxo,
Emmi.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Toimii. Tai sitten ei.

Argentiina on kyllä siitä mielenkiintoinen maa, ettei koskaan tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Eilen meillä oli sähkökatkos koko korttelissa (ja kolmessa muussa), oli aika veikeän näköistä, kun kaikki paikat olivat aivan pimeänä. Naapurikioski jatkoi toimintaansa kynttilän ja taskulampun avulla.Kävin alakerran ovimieheltä kysymässä että mitä täällä tapahtuu. Hän vastasi vain, että sähköyhtiön puolella on vika ja sähköt tulee ehkä parin tunnin päästä. Sähköt olivat poissa muutaman tunnin, jonka jälkeen ne palasivat hetkeksi, kunnes taas menivät pois..

Tänään Sinin kaverin Marikan piti lähteä bussilla Chileen. Hän osti eilen liput, mutta bussit olivatkin päättäneet lakkoilla, joten ei hän päässytkään tänään lähtemään. Tämä on siis ihan normaalia täällä. Ei muuta kuin yksi yö lisää hostellissa ja huomenna uusi yritys. Julkinen liikenne on kaiken kaikkiaan aika arvoitus, milloin se toimii ja milloin ei. Lakkoja voi tulla milloin tahansa mihin tahansa.

Dollareiden hankkimisen ongelmista en edes ala selittämään. Se on aivan järkyttävän vaikeaa täällä ja maan talous todennäköisesti räjähtääkin tänä vuonna tai ensi vuoden alussa. Odotettavissa ehkä samanlaista superinflaatiota kuin 2000-luvun alussa tai sitten jotain aivan muuta.. Toivotaan, ettei se tule vielä sinä aikana, kun me olemme täällä.

Tänään huomasimme koulussa, että on alkanut syyslukukausi. Tammi- ja helmikuussa oli paikallisilla kesäloma, joten saimme olla hyvinkin keskenämme koulussa. Tammikuussa edes kioskit eivät olleet koululla auki. Viime viikolla alkoi paikallisilla koulu ja tänään halusimme mennä kahdeksannen kerroksen Starbucksiin kahville puolen tunnin tauollamme. Ensin jonotimme hyvän tovin hissiin, sillä aula oli aivan täynnä oppilaita ja kaikki vain tunkivat siihen hissiin, mikä sattui tulemaan. Hissejä on siinä kohtaa n. 8 kpl. No viimein saimme rynnittyä itsemme hissin kyytiin ja kohti Starbucksia. Ylös päästyämme huomasimme, että sinne oli aivan tolkuton jono. Eipä siinä auttanut muuta kuin jäädä jonottamaan, sillä halusimme kahvimme ja frappucinomme (paras Starbucks-nimeni on muuten ollut Menny). Ennen pystyimme suoraan kävelemään kassalle ja siinä vielä arpomaan, että mitähän sitä tänään ottaisi. Ei enää. Nyt alkoi sota. Tähän yhden kahvin hakemiseen meiltä meni n. 45 minuuttia. Onneksi opettajakin tuli aamulla vartin myöhässä kouluun ja kysyi meiltä, että mihinkä aikaan hänen täällä olisikaan pitänyt olla :D Koulussa on n. 10 000 opiskelijaa koko ajan. Aamupäivällä on 10 000, iltapäivällä on 10 000 ja illalla on 10 000. Paikalliset käyvät aika usein iltakoulua, jolloin he ovat päivät töissä ja illat koulussa klo 19-23. Verrattuna esim. HAAGA-HELIAan, missä on viidellä eri kampuksella yhteensä se 10 500 opiskelijaa, jakautuneena päivä- ja iltatunneille. Mietipä sitä.

Viikonloppuna meillä oli Sinin synttärigrillibileet. Varasimme talomme katolla olevan terassin, missä on parilla eli iso grilli. Naapurimme Charlie grillasi ja me nautimme. Tapana on taputtaa grillaajalle, kun hän tuo pöytään ensimmäiset liha-annokset. Kaikki taputtivatkin kovasti, sillä ruoka oli todella hyvää. Grillaaja ei myöskään yleensä itse syö ollenkaan. Hän vain grillaa kaiken valmiiksi ja tarjoilee ruuan muille. Grillin hiiliä täytyy alkaa valmistelemaan 2-3h ennen ruoan valmistumista, eli siinä on aikamoinen homma. Paikallisille on kunnia-asia, kun saa olla grillimestarina. Grillijuhlia ja itse grillaamista sanotaan täällä asadoksi.

Asado. Nam!

Mauro ja naapurimme Charlie, grillimestari.

Charlie ja chorizot. Aivan helkutin hyvää makkaraa!

Koko synttäripoppoo ja synttärihatut. Edustettuina Suomi, Ruotsi ja Argentiina. Niin ja Savo.



































































Meidän katolla oleva uima-allas yö-perspektiivistä.






















Olihan meillä tietenkin myös kakku. Tai oikeastaan kaksi kakkua.. Sinin synttärit olivat sunnuntaina, joten kyllähän silloinkin piti kakkua syödä! Lauantaina asadon jälkiruokana oli perinteinen argentiinalainen marenkikakku, missä on sisällä dulce de lecheä. Se maistuu hyvin pitkälti kinuskille ja paikalliset laittavat sitä aivan joka ruokaan, oikeasti, j-o-k-a ruokaan! Leipää dulce de lechellä, munkkeja dipattuna dulce de lecheen, super dulce de leche-jäätelöä, dulce de leche- empanada (mikä on normaalisti lihapasteija?!), dulce de lecheä dulce de lechellä.. Argentiinalaiset ovat hulluna siihen. Sunnuntaina oli juustokakun vuoro. Se oli hieman totuttua makeampi, mutta erittäin hyvä sekin. Hyvä viikonloppu siis ruuan puolesta!

Marenki-dulce de leche-kakun jäännökset.

Sunnuntain juustokakkutuokio.


































Viikonlopun paras huumori irtosi kuitenkin siitä, kun syötimme Charlielle ja Maurolle salmiakkia! Voi hyvänen aika miten he järkyttyivät. He luulivat, että pilailemme ja kun itsekin söimme salmiakkia he olivat aivan, että "Älkää syökö sitä hullut!" :D Charlielle tuli hieman vedetkin silmään. Annoimme heille SuperSalmiakkia ja Turkinpippureita. Kummallista kyllä, he suostuivat maistamaan molempia vaikka se oli niin pahaa. Charlie puraisi Turkinpippuria ja oli lähes hätää kärsimässä ja halusi juotavaa. Kia oli kiltti ja tarjosi Coca-Colaa, mikä vain pahentaa pippurin suolaisuutta! Hah. Nyt odottelemme Charlien kostoa, mikä on kuulemma suloinen.. Jaiks.

Ei ollut salmiakki hyvää o.O

























Huomenna menemme luokan kanssa yritysvierailulle CAMCOon, missä on sauna! Hiphei!

xoxo,
Emmi.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Jalkapalloa ja Muotiviikkoja.

Jee, nyt meni vain päivää yli viikko edellisestä postauksesta! Mie koitan kovasti skarpata.

Viikko sitten olimme tyttöjen kanssa Buenos Airesin Muotiviikoilla, eli Buenos Aires Fashion Weekeillä, eli BAF Weekeillä. Yllättäen taas voitin liput koulultamme. Suomen muotiviikkoihin verrattuna nämä olivat aivan huikeat, mutta eivät silti tietenkään mitään verrattuna New Yorkin tai Milanon muotiviikkoihin. Meillä oli edellinen ilta mennyt hieman pitkäksi, joten menimme BAF Weekeille vasta joskus klo 16 jälkeen. Sisään päästyämme ja hetken kierreltyämme huomasimme, että jos halusi päästä näytöksiin, niihin oli jonotettava aika reippaasti. Esim. kuudelta alkavaan näytökseen jono muodostui jo ennen viittä. Päätimme kuitenkin jonottaa yhteen näytökseen, kun kerran muotiviikoille olimme lähteneet. Näytös alkoi myöhässä ja lopulta jonotimme sinne n. 1,5 tuntia! Huhhuh. Kyllä meinasi hermot alkaa pettämään jossain vaiheessa.. Näytös oli kuitenkin aivan ihana ja oli hienoa päästä tuollaiseen oikeaan kunnon muotinäytökseen.

Buenos Aires Fashion Week

Siellä sai itse leikkiä mallia, valita kivat vaatteet rekistä ja kävellä catwalkilla, missä oli "yleisöä" hurraamassa. Personal on paikallinen operaattori.

Kukkuu!

Kian ja Sinin kanssa.


Lovely Denim.

Holi by Sedal.

Holi by Sedal.

















































Designereiden tekemiä kypäriä.














Lisää kypäriä.































Muutenkin siellä oli eri merkkien showroomeja, mitä oli kiva käydä läpi ja aivan ihanasti pukeutuneita ihmisiä. Takavuosilta tutut spaissari-kengät on täällä aivan huikeassa huudossa! Niitä on joka kolmannella vastaan tulevalla tytöllä. Hetki siinä meni, mutta sitten löysin hieman erilaiset versiot niistä ja pakkohan ne oli ostaa.. Koska ne on aivan pirun hienot!

Ja ne kengät! Onhan nuo nyt aivan helkutin hienot!
















Aiheeseen liittyen tässä kuva nahkalaukkujen tekijästä San Telmon markkinoilta. Elina halusi tuollaisen laukun, mutta ei ollut valmiina oikean väristä ja mallista, niin tuo nainen teki sen sitten tuossa paikan päällä. Eli äiti, jos on toiveita, niin kerro minkä värinen ja kokonen olisi kiva :)

Nahkalaukun tekoa San Telmon markkinoilla. 



















Sitten jotain pojillekin. Kävimme keskiviikkona 7.3. katsomassa jalkapalloa La Bombonerassa, eli Bocan kotistadionilla. Peli oli Copa Libertadoren sarjaa, eli ilmeisesti kuten Euroopan Champions League. Boca Jrs pelasi Brasilian Fluminensea vastaan ja peli oli aivan huikea. Se tunnelma, melu ja kaikki. Ennen peliä oma shownsa on se, kun hooligansit eli fanit tulevat. Heillä on oma paikkansa katsomossa, sillä heitä on paljon enemmän kuin siellä on paikkoja. Peleihin saa ostaa lippuja vain klubin jäsenet, mutta jäseniä on n. 75000 ja stadionilla on paikkoja 49000 (eli tuolla pelissä oli ihmisiä apauttiarallaa tuplasti Savonlinnan asukkaiden verran). Silti jos olet jäsen, pääset katsomaan kaikkia pelejä. Eli katsomossa on liian paljon ihmisiä. Vuoden 2005 jälkeen Bocan klubi ei ole ottanut enää uusia jäseniä ollenkaan. Näin ollen ainoa keino saada peleihin lippuja on ostaa niitä hooliganseilta. Heitä kutsutaan myös nimellä Doce, mikä tarkoittaa numeroa 12. He ovat siis ns. pelaaja nro 12, koska he kannustavat niin paljon ja lähes elävät jalkapalloa varten. Meidän paikallinen "oppaamme" (joka oli muuten tyttö) kuuluu tuohon porukkaan ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän katsoo peliä jostain muualta kuin Docen paikoilta. Hän sanoi, että kokemushan sekin oli, mutta jatkossa hän haluaa pysyä omalla paikallaan. Fanikatsomo ei hiljentynyt koko pelin aikana kertaakaan. He rummuttivat, tanssivat, huusivat, lauloivat, hyppivät, vihelsivät ja mitä vielä.. Ihan koko pelin ajan.

Pelin alussa oli myös todella hieno ilotulitus ja konfetit lensivät, olimme aivan mukana fiiliksessä. Huusimme ja lauloimme mukana sen mitä osasimme. Vastustajien katsomo oli ylimmällä tasolla (missä meidänkin), heidän alueensa oli aidattu ja sitä vartioi poliisit mellakkavarusteissa. Myös kentän laidalla on pelin aikana poliiseja mellakkavarusteissa ja kenttä itsessään on päädyistä aidattu korkealla verkkoaidalla ja joillain piikin tapaisilla siellä päällä. Ymmärsimme miksi, kun Boca teki maalin. Kaikki villiintyivät aivan totaalisesti, halasivat vieressä olevia ja huusivat tooodella paljon! Alimmalla tasolla seisomokatsomossa olleet juoksivat verkkoaitaan kiinni ja kiipesivätkin sitä pitkin, joten piikkiaidat ovat varmasti tarpeelliset.  Boca oli ennen tuota peliä voittanut 36 peliä putkeen, joten tottahan toki kun me menemme katsomaan peliä, Boca häviää.. Peli päättyi 1-2. Kokemus oli todella upea ja haluan ehdottomasti mennä vielä toistekin katsomaan jalkapalloa täällä. Ei sitä fiilistä voi sanoin kuvailla, eikä se välity edes videoista, mitä kuvasimme. Olisimme ottaneet enemmän valokuvia, mutta Kian kamera hajosi ennen pelin alkua.. Siinä jäi nappi videokuvaukselle, eikä sitä saa enää vaihdettua takaisin valokuvaukselle. Naapurimme Charlie kutsuukin Kiaa Mufaksi, se tarkoittaa jotain pahan onnen tuojaa tms. Aina kun Mufa tulee paikalle, pahoja juttuja alkaa tapahtua. Allekirjoitan tämän kyllä täydellisesti :)

Tytöt innoissaan.

Copa Libertadore.

Toooodella kalliit aitiopaikat. Kaksi aitioista on varattu Maradonalle.

Docen paikat vielä tyhjillään.



























Ostettiin tietenkin Bocan huivit.









Videon lataaminen kesti melkein tunnin tällä meidän huippunopealla netillä.. Eli muut videot näette joskus toiste. 


Hienoja kokemuksia, ei voi muuta sanoa.

xoxo,
Emmi.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Hola chicos!

Heipä hei vain kaikille. Joku voisi välillä tulla vähän komentamaan, niin saisin aikaiseksi kirjoitella tätä blogia. Aivan liikaa muka muuta tekemistä koko ajan! Eli toisin sanoen, anteeksi kun on taas kestänyt kuulumisien kertominen!

Kaikenmoista on ehtinyt taas tapahtua, tuli käytyä Chilessä ja ostettua Rio de Janeiroon lennot. Chilestä kerron toisessa postauksesta (kuten olen niin hyvin kertonut jo kiertoajelusta ja eläintarhasta, mitkä lupasin edellisissä postauksissani..). Olen asustellut nyt melkein kolme viikkoa Elinan ja Annen luona San Telmossa, koska meillä ei tällä hetkellä ole asuntoa. Huomenna onneksi saamme asunnon Recoletasta, hyvällä paikalla ja uima-altaalla! Wohoo! San Telmo on kyllä miun mielestä ihana. Monet sanovat, että täällä on turvattomampaa, mutta ei miun mielestä. On tiettyjä katuja, missä ei kannata yksin kulkea, mutta kun ne tietää niin ei sinne haluakaan mennä. Elinan kanssa olemme nyt reilun viikon viettäneet enemmän tai vähemmän kaksistaan ja tehneet paljon kaikkia kivoja turistijuttuja. Esimerkiksi tuossa vieressä Puerto Maderossa on iiiihana jäätelöbaari, missä on valikoitavana varmaan yli 30 jäätelömakua! Voi mikä valinnanvaikeus tulee, kun sinne menee.. Keskiviikkoisin siellä on huippu hyvä tarjous;  kun ostaa kilon jäätelöä, saa toisen kilon kaupan päälle :D Eikä se kilo maksa kuin n. 13 euroa. Kiloon saa valita neljää eri makua, eli kahteen kiloon kahdeksan makua! Valitsimme mascarponen (mikä on ihan miun lemppari), suklaamoussen, sitruunamoussen, vadelman, appelsiinin, mintun, baileysin ja passion-hedelmän. NAM!

2 kg jäätelöä, halleluja!



















San Telmossa on myös ihana Plaza Dorrego, mikä on pieni aukio, missä on paljon terasseja ja elämää. Aukion ympärillä on usein käsityömyyjiä ja iltaisin musiikkiesityksiä sekä tangoa. San Telmo on miun mielestä historiallisempi ja paikallisempi alue, kuin muut Buenos Airesin osat. San Telmossa on se oma ilmapiirinsä ja nauroinkin hyvin paljon, kun näin yhdellä miehellä paidan, missä luki selässä: Fuck you, I'm from San Telmo! :)

Tangoa Plaza Dorregolla.
























Tänään kävimme taas San Telmon sunnuntaimarkkinoilla. Elinan pari kaveria tuli Suomesta käymään, joten pitihän heille näyttää paras paikka tuliaisten osteluun. Tänään oli aivan perkatin kuuma ja meinasikin ihmispaljoudessa tungeksiminen ottaa hieman voimille. Nyt on jo ilta, kun tätä kirjoittelen, mutta kuumuutta riittää vieläkin. Vähän tuntuu siltä, että tulee taas myrsky. Oli muuten viime myrsky hienoin mitä olen ikinä nähnyt! Salamoi aivan todella paljon, muttei satanut, joten salamat näkyivät erittäin selvästi. Täältä Elinan luota on merinäköala, joten taivas oli u-s-k-o-m-a-t-o-n! Voi kun saisi videolle vielä samanlaista..

Mutta siis, ensimmäisenä piti mennä Havannaan hedelmäfrappelle, jotta jaksoi kierrellä kuumana päivänä. Havanna on paikallinen kuuluisa kahvila, missä pitää syödä alfajoreja. Pakko myöntää, etten ole niitä vielä itsekään kokeillut. Alfajorit ovat siis jonkinlaisia paikallisia keksejä.

Frappes de frutas rojos y frutas verdes.

Tässä Mafaldan kanssa hengataan. Mafalda on paikallinen kuuluisa sarjakuvahahmo ja  erityisesti markkinoilta voi ostaa mitä tahansa tavaraa, missä on Mafaldan kuva.




































Olen käynyt markkinoilla aika monta kertaa, mutta yleensä en löydä hirveästi ostettavaa. Tai olen liian pihi ostaakseni mitään tai valikoima on liian suuri enkä osaa valita. Tänään osasin tehdä valintoja ja ostinkin aivan ihanat värikkäät sulkakorvikset, violetin rannekellon ja nämä kengät! Voi jukranpujut miten hienot ne on! Nuori nainen myi itse tehtyjä vaatteita ja kenkiä. Tai siis itse koristeltuja. Nuo kengät ovat siis olleet valkoiset ja hän on itse ne maalannut. Värin pitäisi kuulemma pysyä myös sateella. Ihme ja kumma, kun ne sattuivat olemaan vielä lähes oikean kokoiset. Hieman ovat isot, mutta ostan pohjalliset ja laitan sukat, niin sitten ne ovat hyvät. Eikä nuo kengät olleet edes kovin kalliit, noin 26 €.


Uudet superhienot tossut ^_^



Ja rankan markkinakierroksen jälkeen kävimme vielä vohvelilla! Tämä on kyllä yhtä syömistä tämä täällä asuminen. Eli ei siis mitään valittamista :)

Vohveli vadelmahillolla ja suklaajäätelöllä, toimii! 























Nyt taidamme lähteä vielä käymään illallisella DesNivelissä, missä olemme syöneet yhdet parhaista pihveistä täällä ollessamme. Tai ehkä parhaat. Yritän nyt jatkossa pitää nämä blogipostausten välit lyhyempinä, jotta saatte enemmän kuulla ja lukea mitä täällä puolella maailmaa tapahtuu. Ja kiitos vielä kaikille mielenkiinnosta ja kyselyistä, että milloin tulee uutta juttua :)


xoxo,
Emmi.