Jalkapalloa ja Muotiviikkoja.

Jee, nyt meni vain päivää yli viikko edellisestä postauksesta! Mie koitan kovasti skarpata.

Viikko sitten olimme tyttöjen kanssa Buenos Airesin Muotiviikoilla, eli Buenos Aires Fashion Weekeillä, eli BAF Weekeillä. Yllättäen taas voitin liput koulultamme. Suomen muotiviikkoihin verrattuna nämä olivat aivan huikeat, mutta eivät silti tietenkään mitään verrattuna New Yorkin tai Milanon muotiviikkoihin. Meillä oli edellinen ilta mennyt hieman pitkäksi, joten menimme BAF Weekeille vasta joskus klo 16 jälkeen. Sisään päästyämme ja hetken kierreltyämme huomasimme, että jos halusi päästä näytöksiin, niihin oli jonotettava aika reippaasti. Esim. kuudelta alkavaan näytökseen jono muodostui jo ennen viittä. Päätimme kuitenkin jonottaa yhteen näytökseen, kun kerran muotiviikoille olimme lähteneet. Näytös alkoi myöhässä ja lopulta jonotimme sinne n. 1,5 tuntia! Huhhuh. Kyllä meinasi hermot alkaa pettämään jossain vaiheessa.. Näytös oli kuitenkin aivan ihana ja oli hienoa päästä tuollaiseen oikeaan kunnon muotinäytökseen.

Buenos Aires Fashion Week

Siellä sai itse leikkiä mallia, valita kivat vaatteet rekistä ja kävellä catwalkilla, missä oli "yleisöä" hurraamassa. Personal on paikallinen operaattori.

Kukkuu!

Kian ja Sinin kanssa.

Lovely Denim.

Holi by Sedal.

Holi by Sedal.

Designereiden tekemiä kypäriä.

Lisää kypäriä.

Muutenkin siellä oli eri merkkien showroomeja, mitä oli kiva käydä läpi ja aivan ihanasti pukeutuneita ihmisiä. Takavuosilta tutut spaissari-kengät on täällä aivan huikeassa huudossa! Niitä on joka kolmannella vastaan tulevalla tytöllä. Hetki siinä meni, mutta sitten löysin hieman erilaiset versiot niistä ja pakkohan ne oli ostaa.. Koska ne on aivan pirun hienot!

Ja ne kengät! Onhan nuo nyt aivan helkutin hienot!

Aiheeseen liittyen tässä kuva nahkalaukkujen tekijästä San Telmon markkinoilta. Elina halusi tuollaisen laukun, mutta ei ollut valmiina oikean väristä ja mallista, niin tuo nainen teki sen sitten tuossa paikan päällä. Eli äiti, jos on toiveita, niin kerro minkä värinen ja kokonen olisi kiva :)

Nahkalaukun tekoa San Telmon markkinoilla. 

Sitten jotain pojillekin. Kävimme keskiviikkona 7.3. katsomassa jalkapalloa La Bombonerassa, eli Bocan kotistadionilla. Peli oli Copa Libertadoren sarjaa, eli ilmeisesti kuten Euroopan Champions League. Boca Jrs pelasi Brasilian Fluminensea vastaan ja peli oli aivan huikea. Se tunnelma, melu ja kaikki. Ennen peliä oma shownsa on se, kun hooligansit eli fanit tulevat. Heillä on oma paikkansa katsomossa, sillä heitä on paljon enemmän kuin siellä on paikkoja. Peleihin saa ostaa lippuja vain klubin jäsenet, mutta jäseniä on n. 75000 ja stadionilla on paikkoja 49000 (eli tuolla pelissä oli ihmisiä apauttiarallaa tuplasti Savonlinnan asukkaiden verran). Silti jos olet jäsen, pääset katsomaan kaikkia pelejä. Eli katsomossa on liian paljon ihmisiä. Vuoden 2005 jälkeen Bocan klubi ei ole ottanut enää uusia jäseniä ollenkaan. Näin ollen ainoa keino saada peleihin lippuja on ostaa niitä hooliganseilta. Heitä kutsutaan myös nimellä Doce, mikä tarkoittaa numeroa 12. He ovat siis ns. pelaaja nro 12, koska he kannustavat niin paljon ja lähes elävät jalkapalloa varten. Meidän paikallinen "oppaamme" (joka oli muuten tyttö) kuuluu tuohon porukkaan ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän katsoo peliä jostain muualta kuin Docen paikoilta. Hän sanoi, että kokemushan sekin oli, mutta jatkossa hän haluaa pysyä omalla paikallaan. Fanikatsomo ei hiljentynyt koko pelin aikana kertaakaan. He rummuttivat, tanssivat, huusivat, lauloivat, hyppivät, vihelsivät ja mitä vielä.. Ihan koko pelin ajan.

Pelin alussa oli myös todella hieno ilotulitus ja konfetit lensivät, olimme aivan mukana fiiliksessä. Huusimme ja lauloimme mukana sen mitä osasimme. Vastustajien katsomo oli ylimmällä tasolla (missä meidänkin), heidän alueensa oli aidattu ja sitä vartioi poliisit mellakkavarusteissa. Myös kentän laidalla on pelin aikana poliiseja mellakkavarusteissa ja kenttä itsessään on päädyistä aidattu korkealla verkkoaidalla ja joillain piikin tapaisilla siellä päällä. Ymmärsimme miksi, kun Boca teki maalin. Kaikki villiintyivät aivan totaalisesti, halasivat vieressä olevia ja huusivat tooodella paljon! Alimmalla tasolla seisomokatsomossa olleet juoksivat verkkoaitaan kiinni ja kiipesivätkin sitä pitkin, joten piikkiaidat ovat varmasti tarpeelliset.  Boca oli ennen tuota peliä voittanut 36 peliä putkeen, joten tottahan toki kun me menemme katsomaan peliä, Boca häviää.. Peli päättyi 1-2. Kokemus oli todella upea ja haluan ehdottomasti mennä vielä toistekin katsomaan jalkapalloa täällä. Ei sitä fiilistä voi sanoin kuvailla, eikä se välity edes videoista, mitä kuvasimme. Olisimme ottaneet enemmän valokuvia, mutta Kian kamera hajosi ennen pelin alkua.. Siinä jäi nappi videokuvaukselle, eikä sitä saa enää vaihdettua takaisin valokuvaukselle. Naapurimme Charlie kutsuukin Kiaa Mufaksi, se tarkoittaa jotain pahan onnen tuojaa tms. Aina kun Mufa tulee paikalle, pahoja juttuja alkaa tapahtua. Allekirjoitan tämän kyllä täydellisesti :)

Tytöt innoissaan.

Copa Libertadore.

Toooodella kalliit aitiopaikat. Kaksi aitioista on varattu Maradonalle.

Docen paikat vielä tyhjillään.

Ostettiin tietenkin Bocan huivit.

Videon lataaminen kesti melkein tunnin tällä meidän huippunopealla netillä.. Eli muut videot näette joskus toiste. 

Hienoja kokemuksia, ei voi muuta sanoa.

xoxo,
Emmi.