torstai 9. helmikuuta 2012

Olen kunnossa, ei hätää.

Hei ystävät ja rakkaat. En tiedä onko Suomessa uutisoitu, mutta eilen täällä Bairesissa puukotettiin ranskalainen turisti. Se tapahtui Retiron alueella Plaza San Martinilla. Tämä ranskalainen valokuvaaja oli valitettavasti vain yhden päivän vierailulla täällä ja hän oli ottamassa kuvia, kun hänet yritettiin ryöstää. Mies ei suostunut antamaan kameraansa, joten häntä puukotettiin 6 kertaa.. Ei huolta, minä en ole siellä käynyt kertaakaan enkä halua nyt mennäkään! Ja meillä on tyttöjen kanssa periaatteena, että jos joku tulee ryöstämään, niin annamme suosiolla kaiken, emmekä käy todellakaan laittamaan vastaan. Meille on sanottu, että Retiro on vaarallinen alue, joten ei ole tarvetta mennä sinne. Kyllähän tuo tapaus oli erittäin harvinainen, mutta halusin vain kertoa teille, ettei minulla ole hätää <3

Ja äiti, tämä kappale on sinulle:



xoxo,
Emmi.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Täällä taas.

Oonpa mie ollut kamalan laiska nyt blogin kanssa. Täällä on tapahtunut kauheasti kaikkea ja tekisi mieli kertoa kaikesta, mutta ei taida aika eikä muisti riittää. Koulussa meni kaksi ensimmäistä viikkoa todella intensiivisesti, joka päivä opittiin uutta ja ihmeellistä Argentiinasta, kulttuurista, historiasta, poliitikasta ja siitä, miksi maitoa myydään täällä muovipusseissa. Olen kyllä erittäin tyytyväinen, että nyt helpottaa lukujärjestys eikä koulua ole kuin muutama tunti päivässä, aina maanantaista torstaihin. Tänään saatiin myös espanjan kokeet takaisin ja suureksi yllätykseksi se menikin hyvin! Olin aika paineissa itse kokeessa, sillä muut saman tason espanjan tunneilla olevat ovat lukeneet espanjaa 3-6 kurssia ja itsehän olen opiskellut sitä vain yhden alkeiskurssin.. Mutta siinä sitä oppii, kun joutuu tunneillakin tsemppaamaan!

Universidad Argentina de la Empresa

Innokkaat opiskelijat (tämä oli ensimmäisenä päivänä, sen takia ollaan niin valkosia)


En muista näitä lähiaikojen tapahtumien aikajärjestystä, joten tämä postaus on nyt melkoisen sekalainen. Toissa sunnuntaina kävimme San Telmon markkinoilla, missä on myynnissä käsitöitä ja vintagea. Siellä olisi lähes joka kojulla ollut jotain ostettavaa, mutta ostin vain koulukassiksi Buenos Aires-kangaskassin 5 € ja ihanan pöllö-rannekorun 2 €. 

Feria de San Telmo


Markkinoilla oli siis minulle mieleiset hinnat. Muuten täällä on suurimpana kultturishokkina ja järkytyksenä tullut se, miten pirun kallista täällä kaikki on. Suomesta lähtiessä oletin, että hinnat ovat alhaiset ja on varaa ostella vaatteita ja kenkiä ja käydä ulkona syömässä silloin tällöin, mutta ei. Ei todellakaan ole semmoisiin varaa. Tiukalla opiskelijabudjetilla kun elää muutaman kuukauden ulkomailla, niin ei ole varaa ostaa normaaleja hyödykkeitä nykyisillä Argentiinan hinnoilla. Meillä oli koulussa jopa kurssi siitä, kuinka suuri inflaatio maassa on. Se on viimeiset neljä vuotta pysynyt melko tasaisena +25 % vuodessa. Eli aika hurjaa menoa on. Topit ja t-paidat maksavat 20-30 €, mekot ja kengät 40-80 € ja ruokakaupassa jugurtit ovat lähempänä euroa, mikä on S-marketin 0,29 € jugurtteihin tottuneelle kallista. Elämä ei siis tule olemaan täällä niin leveää, mitä ennakkoon odotin, mutta asioihin on vain sopeuduttava ja totuttava. Kyllä täällä pärjää varmasti vähemmälläkin. Olisi tosin ollut ihan mukava tietää se etukäteen, niin olisin ottanut enemmän vaatetta mukaan Suomesta.. 4 kuukautta kun kierrättää viittä eri mekkoa, niin luulen, että haluan heittää ne roskiin tämän reissun jälkeen.

No mutta, on täällä paljon kaikkea kivaakin. Ja liha on kaupassa halpaa. Kokkasimme tyttöjen kanssa kunnon Bife de Lomot salaatilla, annos per nenä tuli maksamaan 5 €. Sini kokkasi pihvit, Kia heitteli veitsiä ynpäri keittiötä (ei, haavereilta ei vältytty), Helmi siivosi ja minä keskityin viinien maisteluun. Hyvää oli ja muutenkin meillä on ollut todella mukavia iltoja ulkona. Emme ole paljoa baareissa ja klubeilla käyneet, mutta olemme saaneet uusia kavereita (joilla on uima-allas, jihuu!!) ja elämä on siltä osin oikein mallillaan täällä. 

Helmi pitää huolen, että talon sääntöjä kunnioitetaan

Matias, Alan, Sini, mie, Helmi, Fernando ja Kia Sugarissa. Mutta parasta on tuo totaalisen random tyyppi takana, kuka fotobombaa kuvassa täydellisesti :D


Fernando, Kia, Sini, Gaby, mie ja Matias Matiaksen kämpillä. Mikä oli sen 34-kerroksisen  kerrostalon koko kerros.. Ja Juha Kankkunen on sen naapuri. 
Buenos Aireshan on siitä mielenkiintoinen satama-/rantakaupunki, ettei täällä ole rantoja. Eikä mitään paikkaa missä pääsisi viilentymään ilmaiseksi. Tämä kesä on ollut täällä poikkeuksellisen kuuma, esim. tässä viimeisinä iltoina on öisinkin ollut lähemmäs +30C, eli voitte kuvitella miten tuskaista on päivisin tehdä yhtään mitään tai yrittää ottaa aurinkoa ilman uima-allasta. Onneksi meillä on pari kaveria, kenellä on uima-altaat, mutta heillekään ei viitsisi joka päivä soitella, sillä altaille ei saa viedä paljoa vieraita. Olimme tuossa toissa lauantaina Parque Nortessa, mikä on iso urheilupuisto, missä on todella isot uima-altaat. Paikka oli kiva ja menimme sinne perjantaina, sillä lauantaisin ja sunnuntaisin se on aivan tupaten täynnä. Ennen kuin saimme mennä uima-altaille, meidän piti mennä hygieniatarkastuksen läpi. Siinä nainen vain katsoi, ettei ole täitä ja piti levittää sormia ja varpaita, jotta hän näkee ettei ole jalkasieniä tai muita mukavia. Siitä sai sitten lapun, millä pääsee kuukauden ajan käymään siellä ilman tarkastusta. Lippu Parque Norteen maksoi 10 € ja aurinkotuolit ja -varjot siihen päälle vielä n. 8€. Jutustelimme päivän aikana vanhan espanjalaisen herran kanssa espanjaksi ja yllättävän hyvin pysyimme kärryillä mistä puhutaan ja osasimme vastata, ainakin suunnilleen oikein :) Tuollainen satunnainen kommunikointi paikallisten kanssa on suuri apu espanjan opiskelussa, etenkin kun keskustelukumppanina oli vanha mies, joka ymmärsi puhua tarpeeksi hitaasti ja vaihtaa välillä sanoja, jos emme jotain ymmärtäneet. Kun Bairesissa ottaa aurinkoa, on hyvin suositeltavaa katsoa UV-indeksejä, ne vaihtelevat päivän mukaan rajustikin. Esimerkiksi viime perjantaina UV-indeksi oli 6 ja lauantaina 11, mikä on todella vahva. Silloin ei paljoa auta, vaikka olisi mitkä suojakertoimet. Kun olimme tuolla Parque Nortessa, emme sitä vielä ihan hoksanneet ja minulla paloi reidet aika mukavasti (joojoo äiti, en polta enää, ostan aurinkorasvan 50 suojakertoimella). Mutta päivä siellä oli kiva ja seura mitä mainiointa :)

Parque Norte


Murto-osa allasalueesta

Aivan vieressä on Jorge Newberryn lentokenttä, joten koneet lensivät  hyvin matalalta altaiden yli

Bairesissa rummut, eli bombat ovat esillä vähän joka puolella. Voit kävellä puistossa ja yhtäkkiä sinua vastaan tulee joku rumpuryhmä, jossa on mahtipontiset soittajat ja tanssijoita vauvasta vaariin. Eilen olimme myös katsomassa rumpushowta, mutta siitä lisää, kunhan saan sieltä kuvia. Kiertävien rumpuryhmien tanssi on todella hauskaa katsottavaa, he vain antavat rytmin viedä ja liikkuvat tanssien eteenpäin. Välillä he potkivat korkealle ilmaan ja tosiaan, tanssijoina on pieniä lapsia ja vanhempia herroja/rouviakin. 

Parque Herasin rumpuryhmä

Tähän loppuun muutamia kuvia lähiajoilta, en osaa enää tarinoida enempää tähän postaukseen.

Jossain kadulla Nastun kanssa

Casa Rosada taustalla (Evitan mesta siis), Plaza Mayo ja lintuja. Pirusti lintuja.

Onnea Sauli! Vaalipäivänä katsoimme Yle Areenasta suoraa vaalilähetystä ja tein tytöille vaalilettuja :)

Uusi unelma-ammattini, koirien ulkoiluttaja! Eli pasaperro, tai joku semmonen.

Viimeisimpänä ja tärkeimpänä. Ensimmäinen käyntini Starbucksissa ever!! Ja kyllä, meillä on koulussa ihan oma Starbucks :)


xoxo,
Emmi.