Tapahtumantäyteinen viikonloppu.

No niin. Nyt ensimmäisenä viikonloppuna tapahtui hirveästi kaikkea kivaa ja uutta ja jännää, yritän jaksaa kirjoittaa mahdollisimman paljon tähän postaukseen. Etenkin paikalliset tavat herättävät hilpeyttä, ihmetystä ja ihastusta. Torstaina kävimme kiertoajelulla koulun piikkiin, mutta siitä on niin paljon kuvia, että postaan ne toiste.

Koulussa oli opening ceremony ja samana iltana opening dinner. Menimme tosi hienoon ravintolaan Parolaccia Tua Casaan, mikä sijaitsi Puerto Maderossa, eli hyvin hienolla satama-alueella. Seurana meillä oli koulun porukkaa ja joku suurlähetystössä työskentelvä Päivi. Ihan fiiniä siis. Aloitimme ja päätimme ruokailun shampanjalla, mutta ruoka olikin sitten pettymys. Oli ihan kolmen ruokalajin illallinen ja itse sai valita kolmesta vaihtoehdosta mitä ottaa. Otin pääruuaksi tietenkin pihvin, joita oli hehkutettu paljon ja piti olla todella hyvää. Kaikilla oli kuitenkin eri kokoiset pihvit ja eri kypsyydellä, meiltä ei edes kysytty millaisena sen haluamme. Minun pihvini oli niiiiiin ylikypsää ettei sitä olisi tehnyt mieli edes syödä. En siis suosittele kyseistä paikkaa kenellekään. Mutta tunnelma oli mukava ja hauska, uusiin ihmisiin tutustumista. Sieltä lähdimme yökerho Godoyhin. Paikallinen tapahan on, että klubille lähdetään vasta yhden tai kahden aikaan. Me lähdimme ravintolasta yhdeltä. Godoyn toinen puoli oli aivan kamala halli, mitä sanoimme navetaksi, koska siltä se tuntui. Musiikki oli aivan täydellä teholla ja korvat särkyi. Siellä puolella viihdyimme vain sen verran, että tilasimme juomat, mitkä sisältyivät pääsymaksuun (10€). Toinen puoli oli ihan kiva, siellä oli terassi ja sisällä tanssilattia. Paikka oli aika täynnä 2-4 aikaan, mutta sitten siellä hiljeni. Paikallinen tapa onkin siis siirtyä ensimmäisestä yökerhosta toiseen kolmen tienoilla ja jatkaa siellä aamuun asti. Toinen tapa on, että yökerhossa ensin maksetaan juoma kassatytölle, jolta saat kuitin ja menet sen kuitin kanssa baarimikolle, joka antaa sitten juoman. Jep, asiat voi tehdä hankalasti. Me jaksoimme tuolla Godoyssa viiteen asti, sitten alkoi väsyttämään ja oli hieman tylsääkin, joten ei kun nukkumaan. Meidän porukka kyllä herätti hilpeyttä ja kaikki kyselivät mistä olemme ja etenkin minun tatuointini kiinnostivat paikallisia kovasti. Noh, siinä oli ensimmäinen bileilta. Hauskaa oli, mutta hauskempaa on varmasti muualla.

Lauantaina olin koulukavereiden luona San Telmossa, koska heillä on uima-allas ja meillä ei (prkl..). Päivä oli kuuma, vaikka ihan koko aikaa ei aurinko paistanutkaan. Ihan hyvä vain, ettei heti kärähdä. Tässä kuva altailta, mikä on siis talon katolla (kuten kaikki uima-altaat täällä). Talossa on 14 kerrosta, joten näköalat ovat ihan kivat :)

:)

Illemmalla menimme Lonely Planetin suosittelemaan Desniveliin syömään, missä olikin sitten erinomaiset pihvit. Paikka näytti sellaiselta, ettei sinne olisi mennyt jos olisi vain ohi kävellyt ja katsellut. Sähköt oli vähän rikki, agregaatti pauhasi, mutta ei riittänyt ilmastointiin (eikä vessan valoon). Hiki tuli syödessä, mutta hyvää oli. Paikallisten suosima paikka siis. Lonely Planetin oppaan mukaan pääruokien piti maksaa max. 30 pesoa eli 6 €, mutta hinnat olivat varmaan nousseet oppaseen päädyn johdosta ja pääruuat olivat 45-65 pesoa. Pihvi maksoi siis n. 11€. Ei paha. Desnivelistä jatkettiin San Telmon katujen tallaamista, kävimme jälkiruokadrinkillä ja menimme aukiolle, mikä oli käsittääseni Plaza Dorrego. Siellä oli livemusiikkia, pari pitkätukkaista miestä soitti Hurriganesin tyylistä musiikkia ja vanha pappa panamahatussa joraili, adorable :) Aukiolla oli muutaman eri baarin terassit ja siellä oli vain paikallisia, mistä pidän todella paljon. Kun kerran ulkomaille lähtee, niin pitää olla maassa maan tavalla! Tämän rytmiryhmän jälkeen aukion toisella puolella alkoi kuulumaan tangoa livenä ja olihan siellä sitten sitä kuuluisaa tangoa kadulla. Kaunis pari tanssi todella kauniisti, kyllä siinä katsoja viihtyi. Klo 23 jälkeen alkoi ripottelemaan vettä, joten päätimme lähteä kotiin taksilla. Kotona huomasin, etteivät kämppikseni olleet vielä tulleet ja suoraan sanoen vähän jännitti olla täällä yksin, koska kadun äänet kuuluvat niin selkeästi sisään. Välillä mietin, että tuliko joku tänne kämppään sisään vai oliko se vain naapuri.

Tänään heräsin itse ihan hyvissä ajoin, mutta kämppikset jatkoivat unia. Tulin parvekkeelle lukemaan ja sainkin luettua puoli kirjaa, sillä tytöt heräsivät vasta yhden jälkeen. Lähdimme metrolla Plaza Italialle tarkoituksena mennä puistoihin kävelemään. Siellä on siis kymmeniä puistoja ja alue olikin melko valtava. Kävelimme eläintarhan ohi (minne on pakkopakko mennä pian) ja nähtiin aidan raoista flamingoja, jotain minijakkeja ja kirahvi! Mahtavaa! En ollut ikinä ennen nähnyt kirahvia. Se otti ihan iisisti, hengaili vain strutsien keskellä. Kävelimme paljon tänään ja saimme seuraksi kämppiksen tutun Fernandon, joka on koulumme buddy-ohjelmassa. Se on siis sellainen, että voimme saada paikallisen kaverin eli buddyn, joka auttaa ja näyttää meille paikallista elämää. Onneksi Fernando tuli, sillä hän näytti meille pirun hyvän "nakkarin", missä söimme sandwich de lomitot. Eli sämpylän välissä kunnon grillattu liha, kinkkua, juustoa, paistettu muna ja salaattia. Maksoin 20 pesoa eli n. 4€. Aaaai että, kun oli hyvää, vai miltä näyttää?

Sandwich de Lomito

¡Que rico!

Oli hauska syödä, sillä ympärillä olevissa puissa oli vihreitä papukaijoja :)

Tämmönen Anthony Bourdain-tyyppinen ruokalaratkaisu

Väliruokailun jälkeen lähdimme Fernandon kyydillä katselemaan vähän kaupunkia, hän näytti meille tärkeimpänä Cordoban kadun, missä on vaateliikkeiden outleteja! Vaatteet siis eivät ole täällä mitenkään halpoja, muutamassa kaupassa ollaan käyty ja alennuksessa olevat mekot ovat 20-40€. Toivottavasti tuolla outleteissa on sitten hyviä löytöjä. Tiistaille on luvattu ukkosta, joten se voisi olla hyvä shoppailupäivä. Näimme myös pienen aukion, missä oli markkinat ja paljon käsitöitä myynnissä. Samalla alueella on myös suosittuja pieniä kuppiloita, joissa paikallisetkin viihtyvät. Sinne siis kävelemään ja ihmettelmään sitten joku päivä.

Ruokakaupassa Discossa oli viikonlopun ajan tarjouksena -15% loppusummasta, kun maksaa kortilla. Argentiinassa on siis pulaa käteisestä. Suurin seteli mitä täällä on olemassa on 100 pesoa eli n. 20€. Sitä ei saa todellakaan joka paikassa rikottua. Kolikoista on lähes huutava pula ja tasarahalla maksaminen on täällä enemmän kuin toivottavaa. Nyt hieman lisää paikallisista tavoista. Roska-autot kiertävät iltaisin niin, että pari miestä roikkuu niiden kyydissä pienen matkan, käy hakemassa kadun varrelle tuodut roskapussit, heittää ne kyytiin ja vinkkaa kuskille, että jatkaa matkaa. Sitten he juoksevat kadun varrelta kaikki roskat kyytiin samalla, kun auto ajaa hiljaa eteenpäin. Metroissa ei ole ilmastointia ja ne saattavat yhtäkkiä lakkoilla, jolloin ne jäävät paikoilleen metrotunneliin tukahduttavaan kuumuuteen. Toivon todella, ettei tätä tapahdu minun kohdalleni. Metroissa myydään ihan kaikkea, myyjä jättää esim. sukkapaketin istuvan matkustajan syliin ja tulee kohta keräämään pois joko sukat tai maksun niistä. Aika monet ostavat tällä tavalla myytäviä tuotteita. Myös autoilijoille myydään etenkin ruuhkissa jäätelöä, kahvia jne. Myyjät poukkoilevat siellä liikenteen keskellä vaan. Eilen näimme myös, kun nuori poika jonglöörasi keskellä tietä ja keräsi sen jälkeen autoilijoilta rahaa esityksestä. On tämä jännää :)

Nyt alkaa loppumaan akku tietokoneesta, minulla ei edelleenkään ole tietokoneen töpseliin sopivaa adapteria vaan joudun aina lainaamaan Nastulta. Huomenna käyn ostamassa toimivan adapterin. Tähän loppuun vielä kuvia päivän puistoiluista.

Papparainen perhokalasti tässä lammessa

Polkuveneilyä!

Puistoa kiertävä menokaista, voisi vuokrata vaikka rullaluistimet tai semmoisen polkuautosysteemin

xoxo,
Emmi.